PŘIHLÁŠENÍ / REGISTRACE

MUSTAN KUUN LAPSET - Viimeinen laulu kuolemasta


Obal


1. ON AIKA ITSEKIN LOHDUTON

Ovat siinä kuin kaksi marjaa
jumala ja saatana
katselevat likaista karjaa
joka juoksee vauhkona

Vääntävät kättä kumpi saa
meidät unohtaa
kesken matkaa luovuttaa
lapset hukuttaa

On surun taakka raskas kantaa
suru lämmin ja ajaton
ei aika haavoja voi parantaa
on aika itsekin lohduton

Kelmeän valon kuutamo antaa
yksin pimeässä kulkevalle
en kai syntynyt joukkoon tuohon
karjalaumaan katseen alle

Talvisen tien kuolema kulkee
kylmin käsin lapset hukuttaa
haudalla hymyilevät kaverukset
toisiaan selkään taputtaa



2. MENETETTY VALTAKUNTA

Vanhan miehen
Pakkasherran
valtakunta lumen ja jään
hallittuaan erehtyi kerran
talven portit raotti etelään

Valtiaaksi kevät tahtoi petollinen käärmeenkieli
lämmön rinnassansa toi viekas kevätneidon mieli

Ei nähnyt vaaraa
kuolemaansa Pakkasherra edessään
joka antaisi kaiken
eteläiset maansa valtakunnasta lumen ja jään

Nyt talvi taitaa kuolla
kevät päästä niskan päälle
halla kivet taskussansa vaeltaa järven jäälle

Lumo kauniin immen talven valtiaan sai kiihottumaan
hylkäisi maailmansa jäämyrskyt pohjoisen
kuninkaasta kuolevaksi kosketuksen tähden
kuin nyljetty vailla lunta menetetty valtakunta

Vanha mies Pakkasherra
ja kevään neito julma sydämestään
kuristi tuon langenneen miehen
valtakunnasta lumen ja jään



3. VIIMEINEN LAULU KUOLEMASTA

Ehkä veisaa jumalasta tai ihmisen pojasta
jotain kummaa tarinaa suustaan ulostaa
ristinmerkin piirtää
odottamaan jää
anelee ihmettä joka synneistään päästää

Anna meille meidän
jokapäiväinen annos itsesääliä ja vihaa
anna meille poikasi verta
ristillä riippunutta lihaa
Aamen
hän lopettaa
itkuun purskahtaa
uskonsa mittainen mies epätoivoon sukeltaa

Tarinassa tässä viime hetket elämässä
tuhlaa hurskas uskovainen kuolinvuoteen kasteluun
Jumalaansa kiittää
tuskaa täällä riittää
elon iltaruskoon arvokkuutensa maatuu

Viimeinen laulu kuolemasta
ainoasta
laulu tuonelan Jumalasta
oikeasta
yli virran kantajasta
saattajasta
armahduksen antajasta



4. LUMIKUKKA

Alla lokakuisen sateen olen tällä tiellä
tulin taas kukat tuomaan
onhan sinun hyvä siellä?

Sade piiskaa sieluun kylmän
silmäkulmaan kyyneleet
kaukana olet elämästä
kuin lehdet tuuleen lentäneet

Älä pelkää yölintuni
ei jää yksin sielusi
talvi tuo minut luoksesi

Pitkään kestit murtumatta
läpi kärsit helvetin
kun kevään kanssa nukuit pois
minä kaiken menetin

Valokuvia hautajaisistasi
pala mennyttä aikaa
kyyneleet surusta kertovat
kaipaavat toisiaan halaa

On siitä jo kolme talvea
silti yhä viereesi kaipaan
on niin vaikea uskoa ettet enää tänne palaa



5. REVITTY

Herkkä mieli helpottui vasta
kun pääsi nauttimaan kuolemasta
kuoliaaksi viiltelemään lasta
hiljaisuuden sai urakasta

Anna mennä vaan
tapa se kun vielä on voimaa
viillä sentti syvemmälle
malja verta elämälle
huuda kuolemaa
tuonelan urut veri saa soimaan
kaksi senttiä syvemmälle
taivaan portteja pidemmälle

On kaunis pieni ruumis katsella
polttaa tai paloitella
takapihan multiin piilotella
osa pakastimeen annostella

Huokaat nautinnosta viillon
kostut melkein joka kerta
maailmasi punaiseksi vuotaa vauva verta



6. ILMAN JUMALAA

En jaksa odottaa
ei lumeen peity suru vaikka peittyisi maa
uutta maailmaa
ensilumen puhdas pinta vailla sinne matkaavaa

Rukoilee taivasta
huutaa Jumalaa
auttamaan vaivaista murheen murtamaa
ilman Jumalaa on taivas alla maan
kutsuu lapsiaan luokseen palaamaan

En jaksa odottaa
ei kaipaus suostu toisaalle katsomaan
uutta maailmaa
ehkä surun siellä onnistuisin routaan hautaamaan

Miksi aurinko kuoli nauraen
nyt polku pimeässä käy
ja kuu sisartansa surien
kuin tähdet niitäkään ei näy
kunpa joku voisi hetkisen elon kahleita kantaa
ohi lukittujen ovien uuteen maailmaan

En jaksa odottaa
ensilumen puhdas pinta suunnan tästä näyttää saa
uutta maailmaa
perille kun sinne saavun näen kaiken ilman Jumalaa



7. MORFIINISIIVET

Minun tapani hyvästellä on olla tässä hetken verran
sinut sänkyysi peitellä
syleillä viimeisen kerran

Pois tästä maailmasta
tuskasta taivaisiin
uneksitko kuolemasta matkallas korkeuksiin?

Jää uneen ystäväni kun luotasi pois meen
en toivo sua näkeväni enää vankina valkoisen huoneen



Texty | MUSTAN KUUN LAPSET - Viimeinen laulu kuolemasta | Hard Music Base


O NÁS
PRAVIDLA
KONTAKT



© 2008-2019. Částečné nebo úplné kopírování materiálů je možné pouze se svolením HardMusicBase.cz a odkazem na zdroj.

TOPlist